Finium

Ahlström, Ehrnrooth, Hartwall, Herlin, Rettig, Rosenlew…

Miltä oma sukunimesi kuulostaisi edellisen listan jatkona?

Dynastialla tarkoitetaan (sen 1980-luvun suositun, Carringtonien suvusta kertovan sarjan ohella!) hallitsija- ja laajemmin hyvin vauraita sukuja, joiden kokonaisvarallisuus mitataan sadoissa miljoonissa tai miljardeissa euroissa.

Näiden sukujen varallisuus on usein saanut lähtölaukauksen ensimmäisen sukupolven yrittäjän menestyksestä. Sen jälkeen hyvissä käsissä ollut varallisuus on saanut kasvaa vuosikymmenten tai jopa vuosisatojen ajan ja palvellut samalla suvun jäsenten elämää.

Näytän tässä artikkelissa, miten sinunkin on mahdollista saada aikaan tällainen varallisuus tuleville sukupolville.

Ilman, että sinun tarvitsee ensin tienata satoja miljoonia euroja.

Lue eteenpäin niin kerron, kuinka saat luotua oman dynastian.

Liity sähköpostilistalle

Haluaisitko saada rahan arvoisia, varakkaille yrittäjille ja yksityishenkilöille suunnattuja vinkkejä ja neuvoja? Liity nyt listallemme ja ole askeleen verran edellä muita.


Ylisukupolvisen varallisuuden haasteet

Englannin kielessä on sanonta “shirtsleeves to shirtsleeves in three generations”.

Vapaasti suomennettuna sanonnalla tarkoitetaan sitä, että ensimmäisen sukupolven ryysyistä rikkauksiin -tarinan mukaisesti luotu varallisuus katoaisi viimeistään kolmannessa sukupolvessa.

Syitä varallisuuden katoamiselle on monia.

Varallisuuden pirstoutuminen suvun kasvaessa ja avioliittojen purkautuessa, perintösuunnittelun puute, perijöiden kykenemättömyys kasvattaa ja suojata varallisuutta, perheriidat ja perintöverotus ovat niistä yleisimpiä.

Otetaan varallisuuden katoamisesta käytännön esimerkki:

  • Ensimmäisessä sukupolvessa yrittäjä on saanut luotua merkittävän 20m€ varallisuuden. Hän jättää sen kolmelle lapselleen yhtä suurissa erissä.

  • Toinen sukupolvi saa kukin kaksi lasta, he eivät onnistu kasvattamaan saamaansa varallisuutta vaan käyttävät siitä -1m€/hlö.

  • Kolmas sukupolvi perii edellisen sukupolven, mutta ei myöskään onnistu kasvattamaan sitä vaan käyttävät siitä samoin -1m€/hlö.

Lukujen valossa jaossa tapahtuu seuraavaa:

  1. Sukupolvi: jaettavat varat 20m€

  2. Sukupolven edustaja:
    varat alussa 20m€/3 – perintövero 1.2m€ – kulutus 1m€ = jaettavat varat 4.5m€

  3. Sukupolven edustaja:
    varat alussa 4.5m€/2 – perintöverot 0.4m€ – kulutus 1m€ = jaettavat varat 0.9m€

Myönnetään, ihan ryysyihin asti suvun kolmannen polven edustajat eivät tässä tilanteessa toki joutuisi.

Henkeä kohti varallisuus kuitenkin pienentyisi alle kahdeskymmenesosaan alkuperäisestä 20 miljoonasta eurosta. Koska varallisuuden pirstoutuminen, perintöverot, korkea kulutus sekä kyvyttömyys hoitaa varallisuutta tekivät tehtävänsä.

Onko näiltä haasteilta mahdotonta välttyä? Pitäisikö lapsia hankkia vähemmän ja kouluttaa heitä pienestä pitäen hoitamaan talousasioita samalla kun perintösuunnitelmat tulisi laittaa kuntoon?

Kuulostaa vähän hankalalta. Onneksi on muitakin tapoja.


Tulevien sukupolvien tarpeet

Perintösuunnittelun asiantuntijat suosittelevat yleensä, että oma varallisuus kannattaa jakaa neljään eri luokkaan sen käyttötarkoituksen mukaan:

  1. Omaan käyttöön varattu osuus

  2. Lapsille ja lapsenlapsille siirrettävä osuus

  3. Tuleville sukupolville varattu osuus

  4. Hyväntekeväisyyteen ja muihin lahjoihin varattu osuus

Moni miettii ansiokkaasti edellä olevista kohdista ykkös-, kakkos- sekä joissain tilanteissa myös neloskohtaa.

Itselle varataan tietty omaisuus loppuelämän turvaksi ja loput annetaan lapsille sekä mahdollisille lapsenlapsille. Hyväntekeväisyyteenkin ehkä jätetään tietty osa.

Lopputuloksena on valitettavasti useimmiten edellisen kappaleen kaltainen tilanne, jossa kolmen sukupolven jälkeen varallisuus on pirstoutunut, verotettu ja kulutettu tai annettu merkittävästi pienemmäksi.

Kolmoskohta eli tulevat, vielä syntymättömät sukupolvet unohtuvat melkein kaikilta.

Oletko sinä miettinyt heitä koskaan?

Tulevien sukupolvien unohtaminen ei ole mitenkään poikkeuksellista, koska harva edes pääsee näkemään omia lapsenlapsenlapsiaan.

Miksi heitä tai heidän varallisuuttaan edes pitäisi miettiä jos heitä ei edes näe?

Ei-varakkaiden ja varakkaiden sukujen yksi ero on siinä, että varakkaat suvut huomioivat myös tulevat, vielä syntymättömät sukupolvet. He varautuvat siihen, että suvun taloudellinen pääoma säilyy myös tuleville sukupolville ja siitä eteenpäin.

He ajattelevat, että heidän varallisuutensa on vain lainassa tulevaisuuden sukupolvilta ja että heidän velvollisuutensa on säilyttää ja kasvattaa sitä tulevia sukupolvia varten.


Miten eroon ylisukupolvisen varallisuuden haasteista?

Okei.

Ehkä aloit miettimään, että myös tuleville sukupolville voisi jättää jonkun verran maallista mammonaa.

Mitä, jos edellisessä esimerkissä jättäisitkin vain puolet omaisuudestasi lapsillesi (2. sukupolvi) ja lapsenlapsillesi (3. sukupolvi), mutta antaisitkin puolet lapsenlapsenlapsille (4. sukupolvi) ja siitä eteenpäin? Tai edes miljoonan?

Ikävä kyllä haasteet jatkuisivat.

Ensinnäkin lapsesi ja lapsenlapsesi saisivat sinulta saadun pienemmän perinnön, varallisuuden pirstoutumisen, perintöverojen ja kulutuksen myötä vähemmän varoja käyttöönsä.

Lapsenlapsenlapsesi taas perisivät edeltävältä sukupolvelta vastaavasti pienemmät osuudet. Koska lapsenlapsenlapsia ei myöskään välttämättä ole vielä syntynyt sinun elämäsi päättyessä, perisi lapsenlasten sukupolvi normaalisti ensin heidän osuutensa (10m€). Ja lapsenlapsenlapset saisivat varat vasta myöhemmin lapsenlasten antamina käyttöönsä.

Pirstoutuneena ja perintöverotettuna tietenkin.

Tässähän säästäisit vain yhden sukupolven perintöverot ja lapsenlapsenlasten tilanne ei paljon eroaisi alkutilanteen lapsenlapsista?

No mitä tässä sitten voisit tehdä? Nostaa kädet ilmaan ja sanoa, että valitettavasti varallisuuden pirstoutumiselle ja perintöveroille ei vain mahda mitään? Ja todeta, että suvun jatkamisella ja perintöveroilla on hintansa?

Ei välttämättä.

Mitä, jos pystyisitkin jättämään osan varallisuudestasi suoraan syntymättömille sukupolville?

Ilman, että se menisi sitä edeltäville sukupolville ja ilman, että sitä perintöverotettaisiin joka sukupolven kohdalla? Ja vielä siten, että varallisuus kasvaisi hyvin sijoitettuna siihen saakka, kunnes vielä syntymätön sukupolvi olisi valmis ottamaan varallisuuden vastaan (esim. 20- tai 30-vuotiaana)?

Pysähdytäänpä tähän hetkeksi ja otetaan pieni ajatusleikki:

  • Ajatellaan, että voisit siirtää 50-60 -vuotiaana (lapsia ja ehkä jo ensimmäisiä lapsenlapsia saaneena) sivuun 500 000€ tulevia, vielä syntymättömiä sukupolvia varten.

  • Sijoitusaikasi olisi noin 60-70 vuotta (oletuksella, että juuri syntyneet tai hetken päästä syntyvät lapsenlapsesi saisivat omia lapsenlapsenlapsia noin 30-vuotiaina).

Muistatko korkoa korolle -efektin ja sen, että aika on sijoittajan paras ystävä?

Katsotaanpa, mitä korkoa korolle -laskuri sanoo tällaisesta sijoituksesta: (sijoitusasunnot.com tarjoaa laskurin, jolla voit laskea yli 50v pituisia sijoituksia):

500 tuhannesta tulee 57 miljoonaa euroa!!

Siitä riittää jo vähän useammallekin tulevalle sukulaiselle jaettavaa.

Kokeillaanpa seuraavaksi miljoonan alkupanosta ja venytetään sijoitusaikaa sataan vuoteen

Kah-dek-san-sa-taa-kuu-si-kym-men-tä-seit-se-män-mil-joo-naa euroa.

Sillä pääsee jo kirkkaasti mahtisukujen joukkoon. Ja tulevien sukupolvien olisi melko hankala saada koko summaa tuhlattua.

Korkoa korolle -ilmiö on todellakin maailman kahdeksas ihme.

“Mutta”, saatat silti miettiä.

Eikös siinä vaiheessa jo ole useampia, mahdollisesti kymmeniä sukulaisia jakamassa summaa? Ja eikö perintöverot pidä maksaa silloinkin, joten verottaja haukkaisi satoja miljoonia veroissa? Ja eikö tilanne olisi jo muutaman sukupolven jälkeen takaisin lähtöpisteessä?

Pelisi ei ole menetetty.

Palataan nimittäin aiemmassa uutiskirjeessä esittelemiini trusteihin. Ja niiden yhteen alalajiin – dynastiatrusteihin.


Dynastiatrustien perusteet

Kertauksena aiemmasta kirjoituksestani kansainvälisessä perintö- ja lahjaverosuunnittelussa käytettävien trustijärjestelyjen tarkoitus on saattaa trustin asettajan eli settlorin varallisuus pysyvään, omistajattomaan tilaan.

Tällaiseen trustiin siirrettävä varallisuus voi olla mitä vain käteisestä arvopapereihin, kiinteistöihin ja taide-esineisiin.

Dynastiatrusteilla tarkoitetaan trusteja, joiden kestoaika on hyvin pitkä tai rajoittamaton. Siinä missä siis tavalliset trustit ovat voimassa perinnön antajan eliniän, voivat dynastiatrustit olla voimassa vaikka ikuisesti (maksimikestoaika riippuu trustin hallinnointialueen lainsäädännöstä).

Käytännössä dynastiatrustien ansiosta jälkeesi tulevat sukupolvet eivät peri sinulta suoraan mitään, vaan heistä tulee sen sijaan trustin edunsaajia.

He voivat saada trustista varoja vain sen edunvalvojan eli trusteen päätöksellä ja saadusta summasta tulee tällöin suorittaa normaali perintö- tai lahjavero (trustit voivat myös verovapaasti korvata edunsaajiensa kasvatus-, koulutus- ja elantokustannuksia tietyin reunaehdoin).

Jakamatta jäävästä varallisuudesta ei perintö- tai lahjaveroa tarvitse suorittaa.

Trustien varainjako on usein tarkasti säänneltyä trustin säännöissä. Tyypillisesti vain tietyt henkilöt voivat tulla edunsaajiksi, varoja voidaan jakaa vain tiettyihin tarkoituksiin ja jakamista valvoo trustin sääntöjen mukaan toimiva edunvalvoja.


Dynastiatrustit käytännössä

Okei kiva. Mutta miten juuri sinä voit hyötyä dynastiatrusteista?
Miten kalliita ne ovat? Kenelle ja mihin tilanteisiin ne soveltuvat?

Käytännössä dynastiatrustiin kannattaa siirtää tuleville, vielä syntymättömille sukupolville korvamerkattu osuus. (Syntyneille sukupolville voit yhtä hyvin siirtää varat suoraankin ilman trustien kuluja.)

Samalla trustin edunvalvojalle tulee antaa trustin määräysten muodossa ohjeet, kuinka pitkään pääoman tulee antaa kasvaa, miten se tulee sijoittaa ja kuinka se voidaan jakaa eteenpäin.

Näin dynastiatrustin avulla kaksi isointa edellä esiteltyä ylisukupolvisen varallisuuden siirtämisen haastetta – pirstoutuminen ja perintöverotus – voidaan taklata yhdellä iskulla:

  1. Pirstoutumisen sijaan varallisuus pysyy pääosin jakamatta ja kokonaisena, jolloin korkoa korolle -ilmiö pääsee jylläämään täydellä teholla pitkän aikaa.

  2. Perintöveroja ei myöskään peritä ennen varojen jakoa edunsaajille. Trustista jakamatta jäänyttä osuutta ei veroteta ollenkaan.  

Alussa esitetyistä haasteista jää jäljelle siis oikeastaan vain perijöiden kykenemättömyys kasvattaa ja suojata varallisuutta ja perheriidat (mihin dynastiatrustit eivät valitettavasti anna vastauksia).

Dynastiatrustin perustaminen noudattaa karkeasti seuraavaa kaavaa:


(Yhteistyöverkostostamme muuten löytyy perintösuunnittelun ammattilaisia, jotka antavat mielellään tukea vaiheisiin 1-3.)

Kustannuksiltaan dynastiatrustien kulut jakautuvat tyypillisesti seuraavasti, vaikka yksilöllisiä eroja onkin paljon:

Perustamis- ja ylläpitokustannusten vuoksi dynastiatrusteja ei kannata siis kovin pienellä pesämunalla lähteä perustamaan, koska muutoin tuotot valuvat kuluihin ja pahimmassa tapauksessa trustin pääoma loppuu kokonaan muutamassa kymmenessä vuodessa.

Käytännössä kuitenkin jo 300-500 000€ suuruisella alkupääomalla trustien varallisuuden kasvuvauhti on nopeampaa kuin sen kustannusten vaikutus jos varoja on tarkoitus siirtää edunsaajille vasta pitkän ajan kuluttua.

Vähintään tämän suuruisilla alkupääomilla korkoa korolle -ilmiö voi päästä kunnolla vauhtiin ja 100 vuoden päästä esim. 300 000€ varallisuus voi kasvaa yli 100 miljoonaksi euroksi.


Puiden istuttamisesta

Oletko kuullut tarinaa 1900-luvun alussa vaikuttaneesta ranskalaisesta marsalkka Hubert Lyauteystä?

Tarinan mukaan herra oli hyvin tarkka hallinnoimiensa puutarhojen puu- ja kasvivalinnoista.

Eräänä päivänä marsalkka näki matkoillaan valtavan, yli tuhat vuotta vanhan setripuun. Hän pyysi välittömästi matkalta palattuaan puutarhuriaan istuttamaan sellaisen myös omaan puutarhaansa.

Puutarhuri kuitenkin huomautti marsalkalle kohteliaasti, että kyseinen puulaji kasvaa äärimmäisen hitaasti eikä saavuttaisi kypsää ikäänsä ainakaan sataan vuoteen. Näin marsalkka ei koskaan ehtisi itse näkemään puuta täydessä loistossaan.

Arvaa, mitä marsalkka vastasi?

Siinä tapauksessa meillä ei ole aikaa hukattavaksi. Istuta se jo tänään iltapäivällä.


Lopuksi

Tässä artikkelissa kävin läpi ylisukupolvisen perintösuunnittelun yhtä työkalua, dynastiatrusteja. Sait myös lisätietoa siitä, miten voit hyödyntää niitä yhtenä oman perintösuunnitelmasi palasena.

Jos sinua kiinnostaa ylisukupolvisen varallisuuden luominen ja se, miten dynastiatrustit voisivat toimia omassa tilanteessasi, ole yhteydessä niin jutellaan lisää.

Oletko sinä tehnyt vastaavia pitkän aikavälin suunnitelmia? Miksi tai miksi et? Millaisia ajatuksia pitkän aikavälin perintösuunnittelu sinussa muutoin herättää?

Uskallatko sinä istuttaa puita tuleville sukupolville, joita et mahdollisesti koskaan edes tapaa?